Väliaikatietoja WOM-ohjeesta

Kauhea vuodenloppukiire painaa, mutta kun olen saanut useammankin kyselyn siitä, eteneekö taannoin herätelty ajatus WOM-ohjeen laatimisesta niin pienoinen & pikainen katsaus tässä:

Tähän mennessä tapahtunut
- Koiria kiinaan -kamppis herätti jokin aikaa sitten aikaan keskustelua ainakin Osterissa ja Digikossa siitä, voiko käydä niin että paskoilla ja epäeettisesti toteutetuilla kamppiksilla saadaan aikaan niin paljon hallaa puheenaihemarkkinoinnille (= sissi-, wom-, guerilla- jne.) että ihmiset kyllästyvät siihen ennen kuin homma pääsee edes alkuun. Lainsäätäjien reaktioista sitten puhumattakaan.

- MTL (Markkinointitoimistojen liitto) kutsui ehotuksestani kokoon pari ryhmää markkinointi- ja mainonta-ammattilaisia miettimään onko WOM sellainen ilmiö, joka vaatii erityistä huomiota: esimerkiksi oman ohjeensa tmv.

- Lopputulemana oli että ohjetta ei, olemassaolevat riittävät kyllä hyvin, mutta asia tulee nostaa jollain tavalla yleiseen keskusteluun ja mielellään aika nopeasti. Jatkamme hommia MTL:n johdolla heti vuoden alusta.

Paitsi että minäplikka en ihan heti: ensin vietän pari viikkoa lomaa.

Hyvaa uutta vuotta kaikille!

Koska saadaan podcasting-mainostilaa myyntiin myös Suomessa?

AdAge MediaWorks (vaatii rekisteröinnin) kertoo suuressa maailmassa podcasting-mainonnan tiimoilta syntyvän firmoja kuin sieniä sateella. Jutun perusteella bisnesideana näyttää kaikilla oleva "connecting listener with advertisers" eli podcastaajille tarjotaan mahdollisuutta ulkoistaa mainoshärdellin pyörittäminen, ja mainostajille taas kohdennettua mainostilaa ihmisten luureissa.
(ken ei jaksa rekisteröityä AdAgeen niin tässä eksemplaareja jutussa mainituista firmoista: Podtrac, RadioTail, Audible WordCast, Fruitcast ja Castfire)

Alati uusia markkinointikanavia kaihoavana innostuin kovasti, paljon enemmän kuin esim. blogimainosverkosta: perustakaapa joku nyt nopsaan meillekin vastaava putiikki.

Nyt kaikki pystyttämään nettitoimistoja Kiinaan!

Maailmassa on muutama megaholding-yritys, jotka ovat erikoistuneet ostelemaan osia mainostoimistoista. Yksi niistä on Omnicom, jolle muun muassa minun työpanokseni kuuluu muistaakseni 70%:sesti, ja toinen iso on WPP Group. Suomessa WPP:n lompakossa ovat mm. SEK & Grey ja Taivas.

AdAge (vaatii rekisteröitymisen) kävi kysymässä WPP Groupin pääjohtajaa Martin Sorrellilta mistä hänen mielessään heruu mainosalan revenue tulevaisuudessa.

Mr. Big sanoin yksikantaan että Kiinasta ja Internetistä, ja niihin seutukuntiin erikoistuneita toimistoja he aikovat shoppailla lähiaikoina. Entinen raskassarja, eurooppalaiset ja amerikkalaiset perinteiset branditoimistot eivät vaan oikein pysy kvartaalitalouden kyydissä.

Siinä se nyt on. The end. Amen. Lopullinen ratkaisu.

Älkää enää tulko selittämään että suomalainen mainosala kuolee kun kaikki TV-mainokset tehdään Ranskassa tai Lontoossa. Se kuolee siksi, että kohta ne tehdään Kiinassa!

Paitsi tietty jos suomalainen mainosala vaihtaa kultamitalilajikseen jonkun muun kuin TV-mainonnan...

Ilma jota hengitän

eMarketer julkaisi vähän aikaa sitten tutkimuksen amerikkalaisten lasten (6 -12 v.) ajankäytöstä. Yllättäen digikanavissa hengailu melkeinpä missä tahansa kontekstissa on varsin suosittua puuhaa.

Kovin ihmeellistä ja vallankumouksellista nuorison suhteesta digitaalisiin kanaviin siis ei ainakaan tiivistelmän pohjalta tunnu löytyneen, mutta itsestäänselvyydessäänkin ilahduttavaa oli huomio siitä, että ensimmäisellä helt och hållet -wired generationilla onlinen ja offlinen raja on olematon. Tai ainakin merkityksetön.

Siis siinä missä me old school -osasto pidämme aiheellisena ilmoittaa menevämme Internettiin ja muutenkin suhtautua digitaaliseen tilaan, viestintään, shoppailuun ja kaikkeen muuhunkin jonkinasteisena poikkeuksena normaalista, niin lapsukaisille se on ihan sama. Juttelu, shoppailu, lukeminen, leikkiminen on juttelua, shoppailua, lukemista, leikkimistä riippumatta siitä tapahtuuko se pihalla, telkkarissa, netissä, mesellä, tekstareilla tai kännykässä, ja jatkuva online-piipahtelu on yhtä luonnollinen osa elämää ja olemista kuin ovien availu.

Ilahduttavaa siksi, että nyt kun asia on oikein tutkittu ja julkaistu, niin pian myös ne iskät ja äiskät, jotka sattuvat tienaamaan leipänsä markkinoijina osaavat suhtautua digitaalisiin kanaviin kuin lapsensa: jokapäiväiseen elämään kuuluvina välineinä joilla on omat ominaispiirteensä, mutta jotka ovat silti vain välineitä.

Ehkä sitä lähivuosina vihdoinkin voi deletoida pitsauspresestä ne "Miksi digitaaliset kanavat ovat välttämättömiä nykymarkkinoijalle" -slidet.