SSML:n seminaareissa on aina kivaa käydä puhumassa: kiitos kaikille osallistujille!
Lupauksesta huolimatta en saanutkaan tänään ladattua esitystäni jakoon tänne - Google Docs bugittaa... Kokeilen uudelleen huomenna, mutta jos haluat saada esityksen ihan just nyt, niin laita meiliä.
Friday, October 05, 2007
Wednesday, September 19, 2007
Suomenhevonen 100-vuotta foorumin puheenvuoro
Kiitos kaikille osallistujille, ja tietysti Hippokselle siitä että kutsui minut mukaan, oli yksi mukavimmista puhujakeikoista pitkään aikaan.
Suomenhevonen on minulle rakas: oli jo -96 kun räpelsin TV-ohjelmasarjaa hevosista Ylelle. Huhhu, vieläkin vähän ahistaa, pystymetsästä tekemään 12-osaista telkkarisarjaa.... Noh, jyrkät oppimiskäyrät ovat bravuurini.
Nyt meinaa lähteä mopo, tai siis polle (hihi) käsistä: tämän postin tarkoituksena on kertoa että foorumissa pitämäni esitykseni näkee täältä.
Suomenhevonen on minulle rakas: oli jo -96 kun räpelsin TV-ohjelmasarjaa hevosista Ylelle. Huhhu, vieläkin vähän ahistaa, pystymetsästä tekemään 12-osaista telkkarisarjaa.... Noh, jyrkät oppimiskäyrät ovat bravuurini.
Nyt meinaa lähteä mopo, tai siis polle (hihi) käsistä: tämän postin tarkoituksena on kertoa että foorumissa pitämäni esitykseni näkee täältä.
Friday, September 14, 2007
Epätoivoinen yritys löytää älyllinen kulma Facebook-riippuvaisuuteen
Kuluneen viikon olen päivittänyt ammatillista osaamistani heittelemällä kaloja ja lehmiä kavereille Facebookissa. Siinä tuoksinassa törmäsin Justin Hallin ja kumppaneiden Pmog Gamers Unite -feissiprofiiliin.
Lueskelin PMOG-jutuista joskus aiemminkin tehdessäni taustatyötä erästä koulutusta varten, mutta skippasin aiheen yli aika nopsaan - se meni silloin kategoriaan "Kiintoisaa, mutta vielä liian akateemista".
Mutta nyt, feissaukseen niin naurettavan toivottomasti ihastuneena pohdin, että eiköhän vaan, ainakin minun kohdallani, osa feissauksen viehätystä juonna juurensa Passively Multiplayer Online Gaming -filosofiaan? Yhdenmukaisuuksia tuntuu löytyvän arkkityyppejä myöten: ainakin nyt feissauksen alussa taidan olla Hoarder...
Toki pmog-ulottuvuus FaceBookin kohdalla on aika suppea, sillä näin Justin asian virallisesti määrittelee:
"Passively Multiplayer is a system for turning user data into ongoing play. Using computer and mobile phone surveillance, a user and their unique history. These resulting avatars can be viewed online, and they interact with other avatars online. Examples of data: web sites visited, email addresses, chat handles, contents of email or messaging, contents of word processed documents, digital images, digital video, video game moves."
Esimerkkinä FaceBookin pmogimaisuudesta vaikkapa Mini Feed: jos en toisin määrittele, kaikki feissaajat näkevät koko ajan mitä teen, mihin ryhmiin liityn, kenen seinälle kirjoitan ja mitä, mihin lentää kala ja kuka saa drinksun, ja mikä ylevä asia tai elokuva minua miellyttää - ja voivat koko ajan reagoida tekemisiini. Josta taas jää passiivisesti jälki heidän minifeediinsä.
Tekeeköhän tämä nyt mitään järkeä? Paitsi että lieventää huonoa omaatuntoani kun törsään niin paljon työantajan kallista aikaa kalojen heittelyyn.
Lueskelin PMOG-jutuista joskus aiemminkin tehdessäni taustatyötä erästä koulutusta varten, mutta skippasin aiheen yli aika nopsaan - se meni silloin kategoriaan "Kiintoisaa, mutta vielä liian akateemista".
Mutta nyt, feissaukseen niin naurettavan toivottomasti ihastuneena pohdin, että eiköhän vaan, ainakin minun kohdallani, osa feissauksen viehätystä juonna juurensa Passively Multiplayer Online Gaming -filosofiaan? Yhdenmukaisuuksia tuntuu löytyvän arkkityyppejä myöten: ainakin nyt feissauksen alussa taidan olla Hoarder...
Toki pmog-ulottuvuus FaceBookin kohdalla on aika suppea, sillä näin Justin asian virallisesti määrittelee:
"Passively Multiplayer is a system for turning user data into ongoing play. Using computer and mobile phone surveillance, a user and their unique history. These resulting avatars can be viewed online, and they interact with other avatars online. Examples of data: web sites visited, email addresses, chat handles, contents of email or messaging, contents of word processed documents, digital images, digital video, video game moves."
Esimerkkinä FaceBookin pmogimaisuudesta vaikkapa Mini Feed: jos en toisin määrittele, kaikki feissaajat näkevät koko ajan mitä teen, mihin ryhmiin liityn, kenen seinälle kirjoitan ja mitä, mihin lentää kala ja kuka saa drinksun, ja mikä ylevä asia tai elokuva minua miellyttää - ja voivat koko ajan reagoida tekemisiini. Josta taas jää passiivisesti jälki heidän minifeediinsä.
Tekeeköhän tämä nyt mitään järkeä? Paitsi että lieventää huonoa omaatuntoani kun törsään niin paljon työantajan kallista aikaa kalojen heittelyyn.
Tuesday, August 28, 2007
Taas on elämää IRL:n ulkopuolella
Vain onko tämä sisäpuolella...
Työpaikan vaihtaminen ja ns. ammatillinen kasvaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Kävi vähän samalla tavalla kuin Pirkalle, joka oikein osuvasti joskus kirjoitti mediaelämän vaativuudesta.
Minulla kävi vain niin kovalevyn täyttyessä, että ensin jäi blogaaminen, sitten wowittaminen, sitten blogien lukeminen ja sitten vasta kirjallisuus. Siinä sitä sitten hurahti vuosi, vähän päällekin, viisastellessa ihan muilla foorumeilla.
Onneksi on Serranon perhe ja psp. Serranoiden kouhotuksesta, ja PSP:n tasohyppelypeleistä sain kesälomilla niin giganttisen annoksen nupinnollausta, että nyt taas voikin alkaa ajattelemaan. Ja onneksi nyt alkaa uudessa hommassa olla sen verran mukavuusalueella, että jaksaa taas ajatella muutakin kuin tilattuja ajatuksia.
Kypsyttelen tässä vielä pari päivää miten tästä eteenpäin, mutta jatkossa bloginäkökulmani tulee kyllä olemaan aika lailla laajempi - tai syvempi - kuin markkinointi- ja mainonta- ja medianäkökulmien puiminen.
Sitäkin se ammatillinen kasvaminen teettää.
Työpaikan vaihtaminen ja ns. ammatillinen kasvaminen on yllättävän rankkaa puuhaa. Kävi vähän samalla tavalla kuin Pirkalle, joka oikein osuvasti joskus kirjoitti mediaelämän vaativuudesta.
Minulla kävi vain niin kovalevyn täyttyessä, että ensin jäi blogaaminen, sitten wowittaminen, sitten blogien lukeminen ja sitten vasta kirjallisuus. Siinä sitä sitten hurahti vuosi, vähän päällekin, viisastellessa ihan muilla foorumeilla.
Onneksi on Serranon perhe ja psp. Serranoiden kouhotuksesta, ja PSP:n tasohyppelypeleistä sain kesälomilla niin giganttisen annoksen nupinnollausta, että nyt taas voikin alkaa ajattelemaan. Ja onneksi nyt alkaa uudessa hommassa olla sen verran mukavuusalueella, että jaksaa taas ajatella muutakin kuin tilattuja ajatuksia.
Kypsyttelen tässä vielä pari päivää miten tästä eteenpäin, mutta jatkossa bloginäkökulmani tulee kyllä olemaan aika lailla laajempi - tai syvempi - kuin markkinointi- ja mainonta- ja medianäkökulmien puiminen.
Sitäkin se ammatillinen kasvaminen teettää.
Friday, December 30, 2005
Väliaikatietoja WOM-ohjeesta
Kauhea vuodenloppukiire painaa, mutta kun olen saanut useammankin kyselyn siitä, eteneekö taannoin herätelty ajatus WOM-ohjeen laatimisesta niin pienoinen & pikainen katsaus tässä:
Tähän mennessä tapahtunut
- Koiria kiinaan -kamppis herätti jokin aikaa sitten aikaan keskustelua ainakin Osterissa ja Digikossa siitä, voiko käydä niin että paskoilla ja epäeettisesti toteutetuilla kamppiksilla saadaan aikaan niin paljon hallaa puheenaihemarkkinoinnille (= sissi-, wom-, guerilla- jne.) että ihmiset kyllästyvät siihen ennen kuin homma pääsee edes alkuun. Lainsäätäjien reaktioista sitten puhumattakaan.
- MTL (Markkinointitoimistojen liitto) kutsui ehotuksestani kokoon pari ryhmää markkinointi- ja mainonta-ammattilaisia miettimään onko WOM sellainen ilmiö, joka vaatii erityistä huomiota: esimerkiksi oman ohjeensa tmv.
- Lopputulemana oli että ohjetta ei, olemassaolevat riittävät kyllä hyvin, mutta asia tulee nostaa jollain tavalla yleiseen keskusteluun ja mielellään aika nopeasti. Jatkamme hommia MTL:n johdolla heti vuoden alusta.
Paitsi että minäplikka en ihan heti: ensin vietän pari viikkoa lomaa.
Hyvaa uutta vuotta kaikille!
Tähän mennessä tapahtunut
- Koiria kiinaan -kamppis herätti jokin aikaa sitten aikaan keskustelua ainakin Osterissa ja Digikossa siitä, voiko käydä niin että paskoilla ja epäeettisesti toteutetuilla kamppiksilla saadaan aikaan niin paljon hallaa puheenaihemarkkinoinnille (= sissi-, wom-, guerilla- jne.) että ihmiset kyllästyvät siihen ennen kuin homma pääsee edes alkuun. Lainsäätäjien reaktioista sitten puhumattakaan.
- MTL (Markkinointitoimistojen liitto) kutsui ehotuksestani kokoon pari ryhmää markkinointi- ja mainonta-ammattilaisia miettimään onko WOM sellainen ilmiö, joka vaatii erityistä huomiota: esimerkiksi oman ohjeensa tmv.
- Lopputulemana oli että ohjetta ei, olemassaolevat riittävät kyllä hyvin, mutta asia tulee nostaa jollain tavalla yleiseen keskusteluun ja mielellään aika nopeasti. Jatkamme hommia MTL:n johdolla heti vuoden alusta.
Paitsi että minäplikka en ihan heti: ensin vietän pari viikkoa lomaa.
Hyvaa uutta vuotta kaikille!
Friday, December 16, 2005
Koska saadaan podcasting-mainostilaa myyntiin myös Suomessa?
AdAge MediaWorks (vaatii rekisteröinnin) kertoo suuressa maailmassa podcasting-mainonnan tiimoilta syntyvän firmoja kuin sieniä sateella. Jutun perusteella bisnesideana näyttää kaikilla oleva "connecting listener with advertisers" eli podcastaajille tarjotaan mahdollisuutta ulkoistaa mainoshärdellin pyörittäminen, ja mainostajille taas kohdennettua mainostilaa ihmisten luureissa.
(ken ei jaksa rekisteröityä AdAgeen niin tässä eksemplaareja jutussa mainituista firmoista: Podtrac, RadioTail, Audible WordCast, Fruitcast ja Castfire)
Alati uusia markkinointikanavia kaihoavana innostuin kovasti, paljon enemmän kuin esim. blogimainosverkosta: perustakaapa joku nyt nopsaan meillekin vastaava putiikki.
(ken ei jaksa rekisteröityä AdAgeen niin tässä eksemplaareja jutussa mainituista firmoista: Podtrac, RadioTail, Audible WordCast, Fruitcast ja Castfire)
Alati uusia markkinointikanavia kaihoavana innostuin kovasti, paljon enemmän kuin esim. blogimainosverkosta: perustakaapa joku nyt nopsaan meillekin vastaava putiikki.
Wednesday, December 07, 2005
Nyt kaikki pystyttämään nettitoimistoja Kiinaan!
Maailmassa on muutama megaholding-yritys, jotka ovat erikoistuneet ostelemaan osia mainostoimistoista. Yksi niistä on Omnicom, jolle muun muassa minun työpanokseni kuuluu muistaakseni 70%:sesti, ja toinen iso on WPP Group. Suomessa WPP:n lompakossa ovat mm. SEK & Grey ja Taivas.
AdAge (vaatii rekisteröitymisen) kävi kysymässä WPP Groupin pääjohtajaa Martin Sorrellilta mistä hänen mielessään heruu mainosalan revenue tulevaisuudessa.
Mr. Big sanoin yksikantaan että Kiinasta ja Internetistä, ja niihin seutukuntiin erikoistuneita toimistoja he aikovat shoppailla lähiaikoina. Entinen raskassarja, eurooppalaiset ja amerikkalaiset perinteiset branditoimistot eivät vaan oikein pysy kvartaalitalouden kyydissä.
Siinä se nyt on. The end. Amen. Lopullinen ratkaisu.
Älkää enää tulko selittämään että suomalainen mainosala kuolee kun kaikki TV-mainokset tehdään Ranskassa tai Lontoossa. Se kuolee siksi, että kohta ne tehdään Kiinassa!
Paitsi tietty jos suomalainen mainosala vaihtaa kultamitalilajikseen jonkun muun kuin TV-mainonnan...
AdAge (vaatii rekisteröitymisen) kävi kysymässä WPP Groupin pääjohtajaa Martin Sorrellilta mistä hänen mielessään heruu mainosalan revenue tulevaisuudessa.
Mr. Big sanoin yksikantaan että Kiinasta ja Internetistä, ja niihin seutukuntiin erikoistuneita toimistoja he aikovat shoppailla lähiaikoina. Entinen raskassarja, eurooppalaiset ja amerikkalaiset perinteiset branditoimistot eivät vaan oikein pysy kvartaalitalouden kyydissä.
Siinä se nyt on. The end. Amen. Lopullinen ratkaisu.
Älkää enää tulko selittämään että suomalainen mainosala kuolee kun kaikki TV-mainokset tehdään Ranskassa tai Lontoossa. Se kuolee siksi, että kohta ne tehdään Kiinassa!
Paitsi tietty jos suomalainen mainosala vaihtaa kultamitalilajikseen jonkun muun kuin TV-mainonnan...
Ilma jota hengitän
eMarketer julkaisi vähän aikaa sitten tutkimuksen amerikkalaisten lasten (6 -12 v.) ajankäytöstä. Yllättäen digikanavissa hengailu melkeinpä missä tahansa kontekstissa on varsin suosittua puuhaa.
Kovin ihmeellistä ja vallankumouksellista nuorison suhteesta digitaalisiin kanaviin siis ei ainakaan tiivistelmän pohjalta tunnu löytyneen, mutta itsestäänselvyydessäänkin ilahduttavaa oli huomio siitä, että ensimmäisellä helt och hållet -wired generationilla onlinen ja offlinen raja on olematon. Tai ainakin merkityksetön.
Siis siinä missä me old school -osasto pidämme aiheellisena ilmoittaa menevämme Internettiin ja muutenkin suhtautua digitaaliseen tilaan, viestintään, shoppailuun ja kaikkeen muuhunkin jonkinasteisena poikkeuksena normaalista, niin lapsukaisille se on ihan sama. Juttelu, shoppailu, lukeminen, leikkiminen on juttelua, shoppailua, lukemista, leikkimistä riippumatta siitä tapahtuuko se pihalla, telkkarissa, netissä, mesellä, tekstareilla tai kännykässä, ja jatkuva online-piipahtelu on yhtä luonnollinen osa elämää ja olemista kuin ovien availu.
Ilahduttavaa siksi, että nyt kun asia on oikein tutkittu ja julkaistu, niin pian myös ne iskät ja äiskät, jotka sattuvat tienaamaan leipänsä markkinoijina osaavat suhtautua digitaalisiin kanaviin kuin lapsensa: jokapäiväiseen elämään kuuluvina välineinä joilla on omat ominaispiirteensä, mutta jotka ovat silti vain välineitä.
Ehkä sitä lähivuosina vihdoinkin voi deletoida pitsauspresestä ne "Miksi digitaaliset kanavat ovat välttämättömiä nykymarkkinoijalle" -slidet.
Kovin ihmeellistä ja vallankumouksellista nuorison suhteesta digitaalisiin kanaviin siis ei ainakaan tiivistelmän pohjalta tunnu löytyneen, mutta itsestäänselvyydessäänkin ilahduttavaa oli huomio siitä, että ensimmäisellä helt och hållet -wired generationilla onlinen ja offlinen raja on olematon. Tai ainakin merkityksetön.
Siis siinä missä me old school -osasto pidämme aiheellisena ilmoittaa menevämme Internettiin ja muutenkin suhtautua digitaaliseen tilaan, viestintään, shoppailuun ja kaikkeen muuhunkin jonkinasteisena poikkeuksena normaalista, niin lapsukaisille se on ihan sama. Juttelu, shoppailu, lukeminen, leikkiminen on juttelua, shoppailua, lukemista, leikkimistä riippumatta siitä tapahtuuko se pihalla, telkkarissa, netissä, mesellä, tekstareilla tai kännykässä, ja jatkuva online-piipahtelu on yhtä luonnollinen osa elämää ja olemista kuin ovien availu.
Ilahduttavaa siksi, että nyt kun asia on oikein tutkittu ja julkaistu, niin pian myös ne iskät ja äiskät, jotka sattuvat tienaamaan leipänsä markkinoijina osaavat suhtautua digitaalisiin kanaviin kuin lapsensa: jokapäiväiseen elämään kuuluvina välineinä joilla on omat ominaispiirteensä, mutta jotka ovat silti vain välineitä.
Ehkä sitä lähivuosina vihdoinkin voi deletoida pitsauspresestä ne "Miksi digitaaliset kanavat ovat välttämättömiä nykymarkkinoijalle" -slidet.
Wednesday, November 30, 2005
Millaista mainontaa mutsis haluaisi?
Pihtiputaan mummoja on markkinointileijonien puheissa käytetty kuvaamaan sitä kansanosaa, jolle tärkeiden asioiden tärkeys pitää vääntää rautalangasta. Kuten uusien teknologisten innovaatioiden eli vimpainten välttämättömyys ihmisen eksistenssissä, muodikkaat ilmiöt ja ylipäätään kaikki oikeasti kiinnostava. Kun ne nyt vaan ei muuten tajuu.
Jos nyt hiukan kärjistää ;-)
Vaan asiallisemmin ottaen, mummoasenne on kyllä olemassa jossain kohtaa markkinointiketjua kun katsoo millaisia tuotteita +50-naisille mainostetaan ja millaisia ei (seuraavat huomioni pohjaavat siihen että selaan ET-lehteä, Gloriaa ja ValittujaPaloja työpaikan vessassa. Ja että olen tuleva kohderyhmän edustaja.).
Kategoriat ovat :
Outoa on se, että miksi valtava määrä toimialoja ja yrityksiä aivan selvästi välttelevät parhaansa mukaan sekä puhuttelemasta +55-vuotiaita naisia että huomioimasta heitä tuotekehityksessä. Kuitenkin tutkimusfirmat ovat todistelleet jo pitkään naisten olevan kriittisiä lenkkejä perheiden ostopäätöksissä (myös autojen ja elektroniikan osalta) ja kenellekään ei varmasti ole yllätys se, että terveet ja toimeentulevat suuret ikäluokat kohta jyräävät kaikki optimikuluttajina.
Huomisen mummoja on siis paljon, heillä on siis paalua ja valtaa käyttää rahojaan.
Ja itse asiassa, ne mummot eivät enää ole mummoja, vaan terveitä, aktiivisia ja kukoistuskauttaan eläviä "ylipääostojohtajia" (chief purchasing officers) sanoo Marti Barletta Marketingprofs.comissa. Vaikea uskoa että nämä naiset näkevät mitään mielenkiintoista Tena-kamppiksissa tai iloisissa kuvapankkieläkeläisissä. Tai että heidän autonostopäätökseensä vaikutetaan ultimate-äijämaailmaan sijoittuvilla tarinoilla, jossa tuotteen uniikit myyntiargumentit ovat numero- ja kirjainyhdistelmiä ja peiteltyjä lupauksia seksistä kauniiden naisten kanssa.
Suomessa mummovallankumous kuluttajakaartissa tulee ajankohtaisemmaksi nopeammin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Meidän suuret ikäluokkamme ovat Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan hiukan vanhempia kuin muualla Euroopassa tai Jenkeissä, ja lisäksi kuoleman epätasa-arvoisuus veivaa tilastoja: miesten kuolleisuus Suomessa on työikäisten ikäryhmässä noin kolminkertainen naisiin verrattuna.
Näyttää vähän siltä, että mainos- ja markkinointiala on jälleen yhden kriisin edessä: himottu edelläkävijäryhmä ei enää kohta olekaan 20 - 30-vee ja miespuolinen, vaan +55 ja nainen.
Ehkä parin vuoden kuluttua huolestuneet kansalaiset eivät enää voivottele henkka&maukka -abrien bikinipimuja vaan.... niin, mitä? Millainen mainonta puree koulutettuun ja kriittiseen, kultturelliin ja nirsoon, elinvoimaiseen ja emansipoituneeseen aikuiseen naiseen?
Pystyvätkö nykyiset mainostoimistot ymmärtämään millaisessa maailmassa 2000-luvun +50-vuotias nainen elää, ja mikä hänet saa innostumaan. Suomalaisissa mainostoimistoissa kun yli 50-vuotiaita naisia on luovissa rooleissa, öööh, onkohan yhtään?
Vai tarvitseeko mainonnan tekijän ymmärtää kohderyhmää? Riittääkö se, että toimisto osaa tehdä yleismaailmallisesti hyvää mainontaa, sellaista joka saa kaikkien puntit vipattamaan.
Onko +50 naiset -kohderyhmän huomioiminen enemmän sittenkin mainostajan haaste? Jos on oikeita tuotteita, toimivaa mainontaa on paljon helpompi tehdä.
Minä kyllä tykkäisin kun kun olisi mummoautoja, ja -videopelejä ja -i-podeja ja -kaljaa.
Mutta ehkä se on liikaa vaaditua kun vasta viime vuonna saatiin aikaan ensimmäinen naisauto
Jos nyt hiukan kärjistää ;-)
Vaan asiallisemmin ottaen, mummoasenne on kyllä olemassa jossain kohtaa markkinointiketjua kun katsoo millaisia tuotteita +50-naisille mainostetaan ja millaisia ei (seuraavat huomioni pohjaavat siihen että selaan ET-lehteä, Gloriaa ja ValittujaPaloja työpaikan vessassa. Ja että olen tuleva kohderyhmän edustaja.).
Kategoriat ovat :
- Luontaislääkkeet: kökköä artikkeliliitemainontaa, jossa joku "lääkäri" tai "julkkis" selittää miten on mahtavaa tököttiä.
- Ihana ikä: eläkerahastoja, joiden turvin iloiset mummot ja vaarit ajelevat harlikoilla. Seura- tai kylpylämatkoja, joissa samat mumpat virnuilevat kokouikkaireissa sambatunnilla. Teeskentele nuorempaa kuin olet -tuotteita: ryppyrasvoja, hiusvärejä, kauneushoitoja, laihudusroinaa, kirurgiaa jne. Kuvissa aina korkeintaan 30-vuotiaita naisia.
- Terveysosasto: älä pissaa housuun -tuotteet, eroon suonikohjuista -tuotteet jne.
Outoa on se, että miksi valtava määrä toimialoja ja yrityksiä aivan selvästi välttelevät parhaansa mukaan sekä puhuttelemasta +55-vuotiaita naisia että huomioimasta heitä tuotekehityksessä. Kuitenkin tutkimusfirmat ovat todistelleet jo pitkään naisten olevan kriittisiä lenkkejä perheiden ostopäätöksissä (myös autojen ja elektroniikan osalta) ja kenellekään ei varmasti ole yllätys se, että terveet ja toimeentulevat suuret ikäluokat kohta jyräävät kaikki optimikuluttajina.
Huomisen mummoja on siis paljon, heillä on siis paalua ja valtaa käyttää rahojaan.
Ja itse asiassa, ne mummot eivät enää ole mummoja, vaan terveitä, aktiivisia ja kukoistuskauttaan eläviä "ylipääostojohtajia" (chief purchasing officers) sanoo Marti Barletta Marketingprofs.comissa. Vaikea uskoa että nämä naiset näkevät mitään mielenkiintoista Tena-kamppiksissa tai iloisissa kuvapankkieläkeläisissä. Tai että heidän autonostopäätökseensä vaikutetaan ultimate-äijämaailmaan sijoittuvilla tarinoilla, jossa tuotteen uniikit myyntiargumentit ovat numero- ja kirjainyhdistelmiä ja peiteltyjä lupauksia seksistä kauniiden naisten kanssa.
Suomessa mummovallankumous kuluttajakaartissa tulee ajankohtaisemmaksi nopeammin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Meidän suuret ikäluokkamme ovat Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan hiukan vanhempia kuin muualla Euroopassa tai Jenkeissä, ja lisäksi kuoleman epätasa-arvoisuus veivaa tilastoja: miesten kuolleisuus Suomessa on työikäisten ikäryhmässä noin kolminkertainen naisiin verrattuna.
Näyttää vähän siltä, että mainos- ja markkinointiala on jälleen yhden kriisin edessä: himottu edelläkävijäryhmä ei enää kohta olekaan 20 - 30-vee ja miespuolinen, vaan +55 ja nainen.
Ehkä parin vuoden kuluttua huolestuneet kansalaiset eivät enää voivottele henkka&maukka -abrien bikinipimuja vaan.... niin, mitä? Millainen mainonta puree koulutettuun ja kriittiseen, kultturelliin ja nirsoon, elinvoimaiseen ja emansipoituneeseen aikuiseen naiseen?
Pystyvätkö nykyiset mainostoimistot ymmärtämään millaisessa maailmassa 2000-luvun +50-vuotias nainen elää, ja mikä hänet saa innostumaan. Suomalaisissa mainostoimistoissa kun yli 50-vuotiaita naisia on luovissa rooleissa, öööh, onkohan yhtään?
Vai tarvitseeko mainonnan tekijän ymmärtää kohderyhmää? Riittääkö se, että toimisto osaa tehdä yleismaailmallisesti hyvää mainontaa, sellaista joka saa kaikkien puntit vipattamaan.
Onko +50 naiset -kohderyhmän huomioiminen enemmän sittenkin mainostajan haaste? Jos on oikeita tuotteita, toimivaa mainontaa on paljon helpompi tehdä.
Minä kyllä tykkäisin kun kun olisi mummoautoja, ja -videopelejä ja -i-podeja ja -kaljaa.
Mutta ehkä se on liikaa vaaditua kun vasta viime vuonna saatiin aikaan ensimmäinen naisauto
Thursday, November 24, 2005
WOM-kamppis pissimainontaa vastaan.
Taanoisen Talentumin ja Nosteen aiheesta teilattu sissikamppis ei herättänyt ihan niin paljon, eikä varsinkaan sen laatuista keskustelua mainosalan piireissä kuin nämä neropatit olettivat.
Ohjeistamispäällikkö Parantaisen kirjamyyntiä "pöhinä" (huom! trendikäs termi) ei onneksi edistä. Eikä valitettavasti myöskään alkuperäisen kamppiksen tavoitteena ollutta kritiikkiä Aasian turkiskeskitysleirien, ja siellä tuotettuja koirannahkakauluksia ostavien eurooppalaisten kauppaketjujen toimintaa kohtaan. Miten mahtoi käydä Ruotsissa.
Sen sijaan tässä kaiken liepeillä pulpahtelee pintaa taas kerran sesongin lempiaiheeni: mainos- ja markkinointialan (itse)säätely. Mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuka sen päättää. Kuka sitä valvoo.
Ja nyt tulee ennustuksia.
Ennustus yksi: paine mainonnan tarkemmalle valvonnalle kasvaa.
Tässä syksyn mittaan valtakunnan vahtikoirat, iltapäivälehdet etunenässä, alkavat yhä kärkkäämmin räksyttää mainonnan valvonnasta ja sen puutteesta. Suuri yleisöhän sitä jo tekeekin. Suosikkimittarini kansan äänelle mainonnassa ja markkinoinnissa ovat Demin keskustelupalsta ja Uutislehti 100:n tekstaripalsta, ja mainonnan laatua ja moraalia on kumpaisessakin kommentoitu tänä syksynä enemmän kuin koskaan. Lisäksi meille Tequilaan että sisarfirma PHS:ään on alkanut lähiaikoina tulla aikaisempaan verrattuna huimia määriä palautetta ja mielipiteitä siitä, mitä mainoksissa pitäisi olla ja mitä ei.
Ainoa taho, joka keskusteluun ei tunnu osallistuvan ovat mainos- ja markkinointitoimistot. Aika jännitävää!
Jännittävää erityisesti siksi, että kun kilpailu mainostoimistokentässä on taas vaihteeksi kovenemaan päin, niin ylilyöntejä tulee varmasti yhä enemmän. Erityisesti WOMin tiimoilta. Word of mouth -mainontaan kun sisältyy mainostoimistoja suuresti kuumottava mahdollisuus: mitä vähemmän asiakkaiden markkinointibudjetista kuluu mediaostoihin, sitä enemmän paalua jää mainostoimistolle.
Ennustus kaksi: mainosmyyntireiskat myyvät yhä enemmän WOM-kamppiksia.
Kulmahuoneen toimareiden märkien WOM-unien seurauksena "sissitoimistoja" onkin yks kaks kuin kärpäsiä raadossa, ja näitä maailmaa saastuttavia pissimarkkinointikamppiksia (kiitos Mustille edelleenkin loistotermistä) tulee yhä enemmän.
Ja se pistää vihaksi. Sekä ammattikunnan edustajana että kärsivänä kansalaisena.
Mainonnan suunnittelijana tiedän, että omille kintuille pissaaminen lämmittää vain hetken: vaikka sen tekisikin ihan vahingossa... Sissimarkkinointi on hieno työkalu, mutta herkkä kuin mikä. Jos kansalaisten mielessä se alkaa tarkoittamaan ahnetta kusetusta ja shokkiefektiin perustuvaa viestintäsaastaa, niin pian siitä ei ole iloa kenellekkään. Ja kansalaisena... no, ahne kusetus ja viestintäsaasta saavat vihaiseksi.
Mitä sitten tarttisi tehdä?
Pirkan loistoidea WOM-ohjeista on edelleenkin loistoidea, mutta ryhdyin tässä ensi-innostuksen jälkeen pohtimaan onko ohjeesta pelkästään mitään hyötyä. Jo nyt on olemassa runsain mitoin oikein asiallista ohjeistusta mainonnan eetisestä ja laadullisesta suunnittelusta sekä viranomaisilta että alan etujärjestöiltä. Lukeeko mainonnan suunnitelijoista ohjeita ylipäätään kukaan? Tunnustan että minä luin itsesäätelyohjeen vasta kun Pirkka sen Digikkoon linkitti.
Vai onko se niin kuin oletan: mainosalalla ohjeisiin suhtaudutaan samalla lailla kuin meidän koira suhtautuu kieltoihin. Jos kukaan ei huomaa, niin sääntöjä ei ole rikottu (ja niin minäkin itse asiassa teen, sekä työssä että elämässä ;-).
Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että suomalainen WOM-ohje tai suositus ehdottomasti tarvitaan. Se tarvitaan jo pelkästään siksi, että ainakin minulle, ja toivottavsti myös asiakkaille, tulee yhä tärkeämmäksi tietää mikä toimisto edes yrittää tehdä kunnollista duunia ja mikä pissimarkkinointia. Kamalampaa en esimerkiksi voisi kuvitella kuin vaikkapa sen, että joskus huomaisin vahingossa päätyneeni töihin johonkin Noste-putiikkiin.
Ehkä pitääkin tehdä sekä WOM-ohje että kampanja, jossa mainostoimistot haastetaan sitoutumaan laatuun.
Ehkä ohje olisikin allekirjoitettava julistus vaikkapa MTL:n saitilla. Jokaiselle Suomen mainostoimiston toimitusjohtajalle lähetetään haaste sitouta siihen, että ei salli oman toimistonsa tekevät luokatonta paskaa.
Porkkanana saisi vaikka hienon plakaatin vepskasivuille ja toimiston oveen. Ja piiskana hankkeesta voisi kertoa myös valtakunnan päämedioille.
Ainakin silloin joku ehkä myös lukisi WOM-ohjeen.
Ohjeistamispäällikkö Parantaisen kirjamyyntiä "pöhinä" (huom! trendikäs termi) ei onneksi edistä. Eikä valitettavasti myöskään alkuperäisen kamppiksen tavoitteena ollutta kritiikkiä Aasian turkiskeskitysleirien, ja siellä tuotettuja koirannahkakauluksia ostavien eurooppalaisten kauppaketjujen toimintaa kohtaan. Miten mahtoi käydä Ruotsissa.
Sen sijaan tässä kaiken liepeillä pulpahtelee pintaa taas kerran sesongin lempiaiheeni: mainos- ja markkinointialan (itse)säätely. Mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuka sen päättää. Kuka sitä valvoo.
Ja nyt tulee ennustuksia.
Ennustus yksi: paine mainonnan tarkemmalle valvonnalle kasvaa.
Tässä syksyn mittaan valtakunnan vahtikoirat, iltapäivälehdet etunenässä, alkavat yhä kärkkäämmin räksyttää mainonnan valvonnasta ja sen puutteesta. Suuri yleisöhän sitä jo tekeekin. Suosikkimittarini kansan äänelle mainonnassa ja markkinoinnissa ovat Demin keskustelupalsta ja Uutislehti 100:n tekstaripalsta, ja mainonnan laatua ja moraalia on kumpaisessakin kommentoitu tänä syksynä enemmän kuin koskaan. Lisäksi meille Tequilaan että sisarfirma PHS:ään on alkanut lähiaikoina tulla aikaisempaan verrattuna huimia määriä palautetta ja mielipiteitä siitä, mitä mainoksissa pitäisi olla ja mitä ei.
Ainoa taho, joka keskusteluun ei tunnu osallistuvan ovat mainos- ja markkinointitoimistot. Aika jännitävää!
Jännittävää erityisesti siksi, että kun kilpailu mainostoimistokentässä on taas vaihteeksi kovenemaan päin, niin ylilyöntejä tulee varmasti yhä enemmän. Erityisesti WOMin tiimoilta. Word of mouth -mainontaan kun sisältyy mainostoimistoja suuresti kuumottava mahdollisuus: mitä vähemmän asiakkaiden markkinointibudjetista kuluu mediaostoihin, sitä enemmän paalua jää mainostoimistolle.
Ennustus kaksi: mainosmyyntireiskat myyvät yhä enemmän WOM-kamppiksia.
Kulmahuoneen toimareiden märkien WOM-unien seurauksena "sissitoimistoja" onkin yks kaks kuin kärpäsiä raadossa, ja näitä maailmaa saastuttavia pissimarkkinointikamppiksia (kiitos Mustille edelleenkin loistotermistä) tulee yhä enemmän.
Ja se pistää vihaksi. Sekä ammattikunnan edustajana että kärsivänä kansalaisena.
Mainonnan suunnittelijana tiedän, että omille kintuille pissaaminen lämmittää vain hetken: vaikka sen tekisikin ihan vahingossa... Sissimarkkinointi on hieno työkalu, mutta herkkä kuin mikä. Jos kansalaisten mielessä se alkaa tarkoittamaan ahnetta kusetusta ja shokkiefektiin perustuvaa viestintäsaastaa, niin pian siitä ei ole iloa kenellekkään. Ja kansalaisena... no, ahne kusetus ja viestintäsaasta saavat vihaiseksi.
Mitä sitten tarttisi tehdä?
Pirkan loistoidea WOM-ohjeista on edelleenkin loistoidea, mutta ryhdyin tässä ensi-innostuksen jälkeen pohtimaan onko ohjeesta pelkästään mitään hyötyä. Jo nyt on olemassa runsain mitoin oikein asiallista ohjeistusta mainonnan eetisestä ja laadullisesta suunnittelusta sekä viranomaisilta että alan etujärjestöiltä. Lukeeko mainonnan suunnitelijoista ohjeita ylipäätään kukaan? Tunnustan että minä luin itsesäätelyohjeen vasta kun Pirkka sen Digikkoon linkitti.
Vai onko se niin kuin oletan: mainosalalla ohjeisiin suhtaudutaan samalla lailla kuin meidän koira suhtautuu kieltoihin. Jos kukaan ei huomaa, niin sääntöjä ei ole rikottu (ja niin minäkin itse asiassa teen, sekä työssä että elämässä ;-).
Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että suomalainen WOM-ohje tai suositus ehdottomasti tarvitaan. Se tarvitaan jo pelkästään siksi, että ainakin minulle, ja toivottavsti myös asiakkaille, tulee yhä tärkeämmäksi tietää mikä toimisto edes yrittää tehdä kunnollista duunia ja mikä pissimarkkinointia. Kamalampaa en esimerkiksi voisi kuvitella kuin vaikkapa sen, että joskus huomaisin vahingossa päätyneeni töihin johonkin Noste-putiikkiin.
Ehkä pitääkin tehdä sekä WOM-ohje että kampanja, jossa mainostoimistot haastetaan sitoutumaan laatuun.
Ehkä ohje olisikin allekirjoitettava julistus vaikkapa MTL:n saitilla. Jokaiselle Suomen mainostoimiston toimitusjohtajalle lähetetään haaste sitouta siihen, että ei salli oman toimistonsa tekevät luokatonta paskaa.
Porkkanana saisi vaikka hienon plakaatin vepskasivuille ja toimiston oveen. Ja piiskana hankkeesta voisi kertoa myös valtakunnan päämedioille.
Ainakin silloin joku ehkä myös lukisi WOM-ohjeen.
Wednesday, November 23, 2005
WOM-ohjeet tekoon: kuka lähtee mukaan?
Nosteen ja Talentumin pissikampanjan (kiitos Mustille uudesta markkinointitermistä) innoittamana Digikko ehdottaa että me markkinoijat laatisimme itse itsellemme WOM-markkinointiohjeet.
Loistava ajatus: kuka muu lähtee mukaan?
Päivitys klo 17.15
Itse asiassa, innostuin aiheesta niin että soitin MTL:n (Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto) toimarille, Sinikka Virkkuselle, ja kysyin kiinnostaako heitä ottaa osaa.
Sinikka kertoi että MTL:ssä joku työryhmä WOMmia ainakin ajattelee ajattelevansa, lupasi selvittää missä mennään ja palata asiaan asap.
Näppärintä olisi tietty kysyä WOMMAlta voimmeko ottaa heidän ohjeensa pohjaksi ja tehdä siitä lokalisoidun version.
Päivitys 24. päivä
Keskustelu aiheesta porisee toistaiseksi Digikossa, mikä innostaa. Mutta meiliä voi laitta minullekin jos haluaa WOM-ohjeita pähkäilemään: neljä meitä jo nyt on.
Loistava ajatus: kuka muu lähtee mukaan?
Päivitys klo 17.15
Itse asiassa, innostuin aiheesta niin että soitin MTL:n (Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto) toimarille, Sinikka Virkkuselle, ja kysyin kiinnostaako heitä ottaa osaa.
Sinikka kertoi että MTL:ssä joku työryhmä WOMmia ainakin ajattelee ajattelevansa, lupasi selvittää missä mennään ja palata asiaan asap.
Näppärintä olisi tietty kysyä WOMMAlta voimmeko ottaa heidän ohjeensa pohjaksi ja tehdä siitä lokalisoidun version.
Päivitys 24. päivä
Keskustelu aiheesta porisee toistaiseksi Digikossa, mikä innostaa. Mutta meiliä voi laitta minullekin jos haluaa WOM-ohjeita pähkäilemään: neljä meitä jo nyt on.
Subscribe to:
Posts (Atom)
