eMarketer julkaisi vähän aikaa sitten tutkimuksen amerikkalaisten lasten (6 -12 v.) ajankäytöstä. Yllättäen digikanavissa hengailu melkeinpä missä tahansa kontekstissa on varsin suosittua puuhaa.
Kovin ihmeellistä ja vallankumouksellista nuorison suhteesta digitaalisiin kanaviin siis ei ainakaan tiivistelmän pohjalta tunnu löytyneen, mutta itsestäänselvyydessäänkin ilahduttavaa oli huomio siitä, että ensimmäisellä helt och hållet -wired generationilla onlinen ja offlinen raja on olematon. Tai ainakin merkityksetön.
Siis siinä missä me old school -osasto pidämme aiheellisena ilmoittaa menevämme Internettiin ja muutenkin suhtautua digitaaliseen tilaan, viestintään, shoppailuun ja kaikkeen muuhunkin jonkinasteisena poikkeuksena normaalista, niin lapsukaisille se on ihan sama. Juttelu, shoppailu, lukeminen, leikkiminen on juttelua, shoppailua, lukemista, leikkimistä riippumatta siitä tapahtuuko se pihalla, telkkarissa, netissä, mesellä, tekstareilla tai kännykässä, ja jatkuva online-piipahtelu on yhtä luonnollinen osa elämää ja olemista kuin ovien availu.
Ilahduttavaa siksi, että nyt kun asia on oikein tutkittu ja julkaistu, niin pian myös ne iskät ja äiskät, jotka sattuvat tienaamaan leipänsä markkinoijina osaavat suhtautua digitaalisiin kanaviin kuin lapsensa: jokapäiväiseen elämään kuuluvina välineinä joilla on omat ominaispiirteensä, mutta jotka ovat silti vain välineitä.
Ehkä sitä lähivuosina vihdoinkin voi deletoida pitsauspresestä ne "Miksi digitaaliset kanavat ovat välttämättömiä nykymarkkinoijalle" -slidet.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment