Millaista mainontaa mutsis haluaisi?

Pihtiputaan mummoja on markkinointileijonien puheissa käytetty kuvaamaan sitä kansanosaa, jolle tärkeiden asioiden tärkeys pitää vääntää rautalangasta. Kuten uusien teknologisten innovaatioiden eli vimpainten välttämättömyys ihmisen eksistenssissä, muodikkaat ilmiöt ja ylipäätään kaikki oikeasti kiinnostava. Kun ne nyt vaan ei muuten tajuu.
Jos nyt hiukan kärjistää ;-)

Vaan asiallisemmin ottaen, mummoasenne on kyllä olemassa jossain kohtaa markkinointiketjua kun katsoo millaisia tuotteita +50-naisille mainostetaan ja millaisia ei (seuraavat huomioni pohjaavat siihen että selaan ET-lehteä, Gloriaa ja ValittujaPaloja työpaikan vessassa. Ja että olen tuleva kohderyhmän edustaja.).

Kategoriat ovat :

• Luontaislääkkeet: kökköä artikkeliliitemainontaa, jossa joku "lääkäri" tai "julkkis" selittää miten on mahtavaa tököttiä.

• Ihana ikä: eläkerahastoja, joiden turvin iloiset mummot ja vaarit ajelevat harlikoilla. Seura- tai kylpylämatkoja, joissa samat mumpat virnuilevat kokouikkaireissa sambatunnilla. Teeskentele nuorempaa kuin olet -tuotteita: ryppyrasvoja, hiusvärejä, kauneushoitoja, laihudusroinaa, kirurgiaa jne. Kuvissa aina korkeintaan 30-vuotiaita naisia.

• Terveysosasto: älä pissaa housuun -tuotteet, eroon suonikohjuista -tuotteet jne.

Näin hiukan kärjistäen.

Outoa on se, että miksi valtava määrä toimialoja ja yrityksiä aivan selvästi välttelevät parhaansa mukaan sekä puhuttelemasta +55-vuotiaita naisia että huomioimasta heitä tuotekehityksessä. Kuitenkin tutkimusfirmat ovat todistelleet jo pitkään naisten olevan kriittisiä lenkkejä perheiden ostopäätöksissä (myös autojen ja elektroniikan osalta) ja kenellekään ei varmasti ole yllätys se, että terveet ja toimeentulevat suuret ikäluokat kohta jyräävät kaikki optimikuluttajina.

Huomisen mummoja on siis paljon, heillä on siis paalua ja valtaa käyttää rahojaan.
Ja itse asiassa, ne mummot eivät enää ole mummoja, vaan terveitä, aktiivisia ja kukoistuskauttaan eläviä "ylipääostojohtajia" (chief purchasing officers) sanoo Marti Barletta Marketingprofs.comissa. Vaikea uskoa että nämä naiset näkevät mitään mielenkiintoista Tena-kamppiksissa tai iloisissa kuvapankkieläkeläisissä. Tai että heidän autonostopäätökseensä vaikutetaan ultimate-äijämaailmaan sijoittuvilla tarinoilla, jossa tuotteen uniikit myyntiargumentit ovat numero- ja kirjainyhdistelmiä ja peiteltyjä lupauksia seksistä kauniiden naisten kanssa.

Suomessa mummovallankumous kuluttajakaartissa tulee ajankohtaisemmaksi nopeammin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Meidän suuret ikäluokkamme ovat Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan hiukan vanhempia kuin muualla Euroopassa tai Jenkeissä, ja lisäksi kuoleman epätasa-arvoisuus veivaa tilastoja: miesten kuolleisuus Suomessa on työikäisten ikäryhmässä noin kolminkertainen naisiin verrattuna.

Näyttää vähän siltä, että mainos- ja markkinointiala on jälleen yhden kriisin edessä: himottu edelläkävijäryhmä ei enää kohta olekaan 20 - 30-vee ja miespuolinen, vaan +55 ja nainen.

Ehkä parin vuoden kuluttua huolestuneet kansalaiset eivät enää voivottele henkka&maukka -abrien bikinipimuja vaan.... niin, mitä? Millainen mainonta puree koulutettuun ja kriittiseen, kultturelliin ja nirsoon, elinvoimaiseen ja emansipoituneeseen aikuiseen naiseen?

Pystyvätkö nykyiset mainostoimistot ymmärtämään millaisessa maailmassa 2000-luvun +50-vuotias nainen elää, ja mikä hänet saa innostumaan. Suomalaisissa mainostoimistoissa kun yli 50-vuotiaita naisia on luovissa rooleissa, öööh, onkohan yhtään?

Vai tarvitseeko mainonnan tekijän ymmärtää kohderyhmää? Riittääkö se, että toimisto osaa tehdä yleismaailmallisesti hyvää mainontaa, sellaista joka saa kaikkien puntit vipattamaan.
Onko +50 naiset -kohderyhmän huomioiminen enemmän sittenkin mainostajan haaste? Jos on oikeita tuotteita, toimivaa mainontaa on paljon helpompi tehdä.

Minä kyllä tykkäisin kun kun olisi mummoautoja, ja -videopelejä ja -i-podeja ja -kaljaa.
Mutta ehkä se on liikaa vaaditua kun vasta viime vuonna saatiin aikaan ensimmäinen naisauto