Kuluttaja 2.0, uutta ja mahtavaa - vai onko?

Maikkari piti jokunen päivä sitten Kohtauspaikkana Internet -seminaarin. Itse ehtinyt paikalle, mutta Heikki ehti ja laittoi seminaarimatskut jakeluun.

Kiinnostavinta, tai ainakin ajatuksia herättävintä, oli Timo Suokon esitys siitä, millaisista brandeistä myö kuluttajat tullaan jatkossa tykkämään. (Seuraavat pohdiskelut muuten ovat todennäköisesti enemmän omia horinoitani kuin Suokon ajatuksia: hänen poverpointtinsa kun oli sen verran sloganinen että johtopäätökseni ovat melkoisen synteettisiä. Lisäksi aika häiritsevää oli että Suokko ei voimapisteessä juurikaan kerro mikä osa pohdiskeluista on hänen päästään, ja mikä muualta. Jäkäjäkä ;-)

Mutta siis: ennen vanhaan (= nyt) brandimainonta toimii karkeasti yksinkertaistaen niin että A) yrityksessä laaditaan sellainen kilpailuetu tai brandilupaus joka koskettaa kuluttajan munaskuja ja elämäntilannetta tai emootiota tai jotain, ja B) tämä suuri oivallus sitten kerrotaan maailmalle ison idean ja mahtavan luovan toteutuksen voimin. Onnistuminen tässä mallissa mitataan sillä, kuinka moni näkee, kuulee, klikkaa, muistaa, toistaa.

Sen sijaan tulevaisuudessa (= nyt) suuremman pala kuluttajan rahnapussista saavat brandit, jotka ymmärtävät yhteisöjen uuden olemuksen ja osaavat valjastaa sen voiman käyttöönsä. Onnistuminen tässä mallissa mitataan sitten kait... jollain?

Miksikö tämä uusi yhteisöllisyys sitten on niin kovin mahtava mielilpidekone? No siksi, että mediamaailma on digitalisoitunut, ja mediavalta on siirtynyt meille kuluttajille.
Ennen yhteisö oli esimerkiksi paikkaan, sukulaisuuteen tai aikaan sidottu sosiaalinen konstruktio, johon liittyminen oli vakavaa bisnestä (työyhteisö, perhe, harrastuskerho) ja niiden kaupalliset potentiaalien löytyminen sen mukaisesti vakavaa bisnestä. Siinä tarvitaan demografioita ja tutkimuksia ja RISC-analyysejä ja kamalasti tiedonlouhintaa.

Nyt sen sijaan yhteisöjä syntyy ihan tuosta vaan, orgaanisesti ja nopeasti joustavien digitaalisten kommunikaatiokanavien yhteenkutomana (esim. Hesarin uutisjutusta alkunsa saanut Tallink-boikotti. Luultavasti muuten maailman tehokkain boikotti: toimi jo ennen kuin kukaan ehti boikotoida! :-). Tavallisista ihmisistä tulee yhtäkkiä mielipidevaikuttajia ja vastaanottavista massoista vaikuttavia yksilöitä. Consumer generated media.

Entäs sitten se uusien yhteisöjen kaupallinen potentiaali? No, pitää löytää yhteisöjen "alpha userit" ja vokotella heidät mukaan brandiin: tuottamaan elämystä, lähetyssaarnaamaan. Musiikkibisneksessä homma toimii jo: esimerkiki HIMin viimeisen levynjulkistukseen värvättiin HIM Street Team.

Levyjulkkarissa homma varmasti toimii oikeinkin hyvin, mutta hiukan pistää kyllä mietityttämään miten mahtaa olla jonkun tylsemmän busineksen ja jähmeämmän yrityksen kanssa.

Haluaako kukaan olla oikeasti vaikkapa vakuutusyhtiön elämyssaarnaaja? Entä ehtiikö markkinoinnin vuosisuunnitelmien tahdissa elävä limunaatin tai kissanruuan markkinointipäällikkö toimia kyllin nopeasti ja notkeasti? Kysyn vaan, en vastaa.

Ja miten tämä uusi ja ihmeellinen alfajuuser yhteisöllisyys kuullostaa niin kovasti vanhalta kunnon member-get-memberiltä? Kerro viisi kehua meidän brandistä niin saat pussilakanasetin ja kivan lippiksen!

Saas nähdä koska Tallink rekrytoi frequent travellerejaan Itämeri Clean Teamiin.